– Halutaan vaimentaa kaikki tahot, jotka tuovat ihmisten ääntä oikeasti kuuluviin. Demokratian kannalta on kuitenkin todella tärkeää, että meillä on järjestöt, joissa pystytään vaikuttamaan ja jotka pystyvät tuomaan esille edustamiensa ihmisten asemaa. Ensin on murennettu ay-liikkeen asemaa kaikin tavoin ja nyt on siirrytty muihin kansalaisjärjestöihin.

Rönni-Sällinen pitää erittäin huolestuttavana, kuinka jopa oikeuslaitoksen päätöksiä ja yksittäisiä lainkäyttäjiä kyseenalaistetaan perättömin väittein. Meno on kuin suoraan Trumpin pelikirjasta, hän kiteyttää.

– Tai tämä noussut naisviha, mikä liittyy myös siihen, että yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolustamisesta tehdään jotenkin äärimmäistä, Rönni-Sällinen jatkaa viitaten muun muassa Pride-tapahtuman ympärillä käytyyn keskusteluun.

Rönni-Sällinen toivoo, että ensi vaalikaudella yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttuu. Aikooko SDP:n ensimmäisen kauden varavaltuutettuna Espoossa toimiva Rönni-Sällinen lähteä itse eduskuntavaaleihin ehdolle ja tekemään toivomaansa muutosta?

– En sulje sitäkään pois. Kyllähän tässä kohtaa elämää miettii monennäköistä, että mitä tässä elämällään jatkossa tekee.

RÖNNI-SÄLLINEN on luotsannut jäsenmäärältään Suomen toiseksi suurinta ammattiliittoa PAMia vuodesta 2019. Ammattiyhdistysliike on ollut läheinen ja tuttu jo lapsena, kun hän varttui paperikaupunki Mäntässä.

– Kyllähän siihen ay-liikkeeseen on kasvanut. Isäni oli ay-aktiivi ja olen käynyt lapsena jo joissain ammattiosaston ja SAK:n paikallisjärjestön kokouksissa hänen kanssaan. Tuli seurattua siinä vieressä, mitä se luottamusmiehen homma oli.

Jo yläasteikäisenä Rönni-Sälliselle oli selvää, että hän haluaa juristiksi. Hän ei tarkalleen tiedä, mistä haave kumpusi.

– Ehkä se tuli siitä, että minulla on aina ollut aika vahva oikeudenmukaisuuden eetos.

Oikeustieteen opintoihin hän lähti Helsinkiin. Uraansa hän ei vartavasten ryhtynyt rakentamaan ay-liikkeeseen, mutta sattui saamaan ensimmäisen alan kesätyön Teknisten ja erikoisammattien liiton työttömyyskassasta. Siellä hän tutustui työoikeuteen.

– Se oli ammatillisesti haastavaa. On työehtosopimusoikeus ja työsopimusoikeus ja siihen liittyy niin paljon kaikkea – mutta samaan aikaan se on kuitenkin ihmisläheistä. Se oli kombinaatio, joka oli minusta kiinnostava. Se tuntui omalta.

Yhtenä kesänä hän pääsi kesuriksi Liikealan ammattiliiton edunvalvontaosastolle. Kesän jälkeen esihenkilö kehotti soittelemaan, jos hän olisi valmistuessaan vailla töitä.

Hän soitti. Silloin yksityisten palvelualojen liitot olivat jo yhdistyneet ja muodostaneet PAMin. Rönni-Sällinen tuli taloon vuonna 2002 ensin liiton lakimiehen äitiyslomasijaiseksi. Vuosien varrella tehtäviä PAMissa on kertynyt muun muassa lakimiehenä, sopimussihteerinä, neuvottelupäällikkönä ja sopimuspäällikkönä.

AIVAN yhteen soittoon vuodesta 2002 tähän päivään Annika Rönni-Sällinen ei ole PAMissa ollut. Hän teki pari työrupeamaa SAK:ssa työehtoasioiden päällikkönä ja työehdot-osaston johtajana. Keskusjärjestöjen väliset ja myös valtiovallan kanssa käydyt kolmikantaneuvottelut tulivat tutuiksi muun muassa Sipilän hallituksen kiky-neuvottelujen aikana.

– Se oli mielenkiintoinen vaihe, että pääsin olemaan mukana niissä ihan viimeisissä kaksikantaneuvotteluissa keskusjärjestöjen välillä, silloisen SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn työparina neuvotteluissa ollut Rönni-Sällinen kertoo.

Nykyisin keskusjärjestöt lyövät hynttyyt yhteen lähinnä eläkeasioissa. Kaipaatko sitä aikaa, kun neuvoteltiin enemmän?

– Kaipaan sitä, että olisi edelleen samanlainen pyrkimys hakea ratkaisuja ja neuvotella. Totta kai me neuvottelemme liittotasolla edelleen ja se on supertärkeää, mutta meillä on kuitenkin sellaisia koko työmarkkinoita koskevia asioita, joista pitäisi pystyä neuvottelemaan myös keskusjärjestötasolla.

Kolmikantakaan ei ole enää entisensä. Annika Rönni-Sällinen kuvailee, että työelämän lainsäädäntöä valmistellaan vauhdilla ja poliitikkojen valmiiksi päättämiä linjoja noudattaen. Neuvottelu ei ole aitoa, jos lopputulokseen ei voi vaikuttaa.

– On ihan sama, mitä näkemyksiä tai vaihtoehtoja esittää, sillä ei ole mitään väliä. Se on aika turhauttavaa ja siinä kyllä ohitetaan työmarkkinoiden asiantuntemus totaalisesti.

– Ei se kaikki viisaus voi asua siellä hallitusohjelmaneuvottelujen muutamassa viikossa niin, että siellä pystyttäisiin ratkaisemaan kaikki asiat fiksusti ja oikein.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Viidenkympin villityksiä ei ole ilmaantunut, mutta pientä ikäkriisiä ehkä. Tässä iässä huomaa elämän rajallisuuden ja miettii tulevaa. Ja huomaa säännöllisten elämäntapojen ja unen merkityksen hyvinvointiin, syntymäpäiväsankari Annika Rönni-Sällinen kertoo.

ANNIKA Rönni-Sällinen valittiin PAMin puheenjohtajaksi kesäkuussa 2019. Työstä tuli ihan jotain muuta kuin hän oli kuvitellut. Ensimmäinen runsaat puoli vuotta meni ”suht hallitusti ja suunnitellusti”. Sitten iski korona. Se väritti koko ensimmäistä puheenjohtajakautta.

– Se oli kriisinhallintaa ja aikamoista härdelliä. Tuntuu, että kriisimoodista ei ole oikein koskaan päästy. Kun korona alkoi tasaantua, tuli Ukrainan sota. Sitten tuli hallitusvaihdos, joka onkin ollut koko ay-liikkeelle melkoinen kriisi.

– Tässä on jo tottunut ajatukseen, ettei tämä ikinä enää muutu sellaiseksi kuin se joskus oli – ennakoitavammaksi ja helpommaksi. Poikkeustilasta on tullut normaali. Asioita tehdään hirvittävän lyhytjänteisesti.

Rönni-Sällisen puheenjohtaja-aikaan on mahtunut myös lakkoja. Niillä vauhditettiin esimerkiksi kaupan alan neuvotteluja, joissa haettiin euromääräisiä palkankorotuksia vuonna 2023. Muille palvelualoille eurokorotukset saatiinkin ilman työtaisteluja.

– Se oli iso voitto. Pienipalkkaisille euromääräiset korotukset ovat todella tärkeitä. Muuten palkkaerojen haitari vain leviää. Maitopurkki maksaa saman verran jokaiselle, ei sitä prosenteilla osteta, vaan euroilla.

Poliittisilla lakoilla ei onnistuttu torppaamaan hallituksen työelämäheikennyksiä, mutta välttämättömiä ne Rönni-Sällisen mielestä olivat.

– Luulen, että jos emme olisi edes yrittäneet, aika moni kysyisi nyt, miksi ay-liike oli hiljaa.

Tapa, jolla työnantajapuoli reagoi – tai oikeastaan oli reagoimatta – lakkoihin, oli Rönni-Sällisen mukaan poikkeuksellista.

– Sitä emme ennakkoon osanneet arvioida, että kuinka lujasti työnantajapuoli oli päättänyt ottaa vastaan kaiken, tuli mitä tuli.

PALVELUALOILLE hallituksen heikennyksistä koviten on iskenyt sovitellun päivärahan suojaosan poisto. Sen turvin saattoi aiemmin tienata 300 euroa ilman, että päiväraha pieneni. Isku oli kova, koska pamilaisista iso osa tekee osa-aikatyötä. Moni vastentahtoisesti, koska kokoaikatyötä ei ole tarjolla.

PAMin eduskuntavaalitavoitteena on parantaa osa-aikaisten asemaa. Rönni-Sällinen on ryhtynyt puhumaan osa-aikatyön sijaan osa-aikatyöttömyydestä.

– Eihän osa-aikatyö sinänsä ole ongelma, vaan se, mikä siitä aiheutuu eli osa-aikatyöttömyys. Sitä pitäisi ratkoa. Nyt näyttää siltä, että yhteiskunta ei enää takaa toimeentuloa osa-aikatyöttömille, vaan on kääntänyt sen niin päin, että heille tulee vain lisää raippaa, heikennyksiä ja velvoitteita. Samaan aikaan työnantajalle ei koidu mitään.

Rönni-Sällisen mielestä nyt olisi syytä miettiä, miten työnantajia kannustetaan tarjoamaan kokoaikatyötä. Rönni-Sällinen ei kiistä, etteikö osa-aikatyötä myös tarvita, mutta jokin on pielessä, jos yrityksessä linjataan, että vain esihenkilöt tekevät kokoaikatyötä ja muut enimmillään 30 viikkotunnin sopimuksilla.

– Ei oikein tunnu siltä, että tämä olisi työn järjestelyistä johtuvaa ja ettei sitä voisi järjestää toisella tavalla. Kyllä näihin pitäisi pystyä puuttumaan niin, että kaikille haluaville olisi kokoaikatyötä.

Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien edunvalvojana PAM on Rönni-Sällisen mukaan onnistunut ”joiltain osin aiempaa paremmin”. Esimerkiksi työsopimuksiin on saatu erilaisia malleja työajan tarkasteluun ja työsopimustuntien nostamiseen.

– Mutta ei se riitä. Lainsäädäntötasolla tämä on ollut viimeiset 15 vuotta aikalailla pään hakkaamista seinään. Siellä ei ole kauheasti tapahtunut.

– Kohtaamme paljon niitä argumentteja, että onhan se parempi, että on edes jonkinlaisessa työsuhteessa. Olen joskus sanonut vähän raflaavasti, että niin orjatyötäkin aikoinaan perusteltiin sillä, että onhan se parempi, että jostain edes toimeentulon saa.

Rönni-Sällisen mielestä sen pitäisi olla lähtökohta, että työllä pystyy tulemaan toimeen, eikä olisi riippuvainen eduista. Jos eduista on riippuvainen, yhteiskunnan pitäisi huolehtia, että niitä maksetaan niin, että ihmiset tulevat toimeen.

– Se ei tunnu olevan tilanne, että tulevalla hallituskaudellakaan olisi ihan hirveästi lisää rahaa laitettavaksi sosiaaliturvaan. Kyllä tässä silloin pitäisi katsoa myös muita rakenteita, miten työsuhteita järjestellään.

TYÖNTEKIJÄPUOLI odottaa seuraavan hallituksen peruvan joitakin tällä kaudella tehtyjä heikennyksiä. Listalla on ainakin ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksujen verovähennyskoikeuden palauttaminen. Myös epäonnistuneena pidettyyn, lakiin vietyyn vientimalliin ja sovittelijan toimintaan halutaan muutoksia.

Rönni-Sällinen moittii lain kirjauksia tulkinnanvaraisiksi. Esimerkiksi sovittelijan toiminnasta laissa sanotaan: ”Sovittelijan on kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi meneteltävä sovittelutoimessaan siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta.”.

– Miten arvioidaan, mikä on kansantalouden kokonaisedun kannalta hyvin? Aika monta asiaa voi perustella sen nojalla.

Huono juttu on Rönni-Sällisen mukaan sekin, että malli sementoi alojen väliset palkkaerot.

– Kyllä pitää olla mahdollisuus parantaa esimerkiksi naisvaltaisten alojen ja pienipalkkaisten asemaa – edes eurokorotuksilla tai muilla sellaisilla elementeillä.

Uudeksi valtakunnansovittelijaksi nousee palkansaajapuolen esittämä ehdokas Nikolas Elomaa. Millaisia odotuksia on uudelle sovittelijalle?

– Toivotaan, että erityisesti se pääasia tulisi esille – eli että yritetään ratkoa riitoja, eikä jotenkin hallita koko työmarkkinaa. Siis ei toimia niin, että missään pöydässä ei saisi tapahtua mitään muista aloista poikkeavaa. Sovittelijan päätehtävä on ratkoa aina kulloinenkin riita. Toki uudelle sovittelijalle tulee varmasti kovia paineita eri suunnista, ei se helppo pesti ole.

RÖNNI-SÄLLINEN on tuntenut pamilaiset vuodesta 2002 lähtien. Miten jäsenistö ja työ on tänä aikana muuttunut? Tyypillinen jäsen on edelleen nelikymppinen kaupan alan myyjä, mutta esimerkiksi maahanmuuttajajäsenten määrä on moninkertaistunut, Rönni-Sällinen sanoo.

– Palvelualoilla on aina ollut sisääntuloammatteja, ensimmäisiä työpaikkoja. Meille on aina ollut ominaista, että iso osa jäsenistöstä vaihtuu joka vuosi, mutta nyt vaihtuvuus on kiihtynyt.

Rönni-Sällisen mukaan vaihtuvuutta kiihdyttää työsuhteiden lyhentyminen sekä nuorten ja maahanmuuttajien osuuden lisääntyminen. Myös opiskelijoiden määrä alojen työntekijöinä on kasvanut.

– Nuoret hakevat omaa paikkaansa ja töitä tehdään entistä enemmän opintojen ohella. Opintotuen määrä on pienentynyt ja moni yrittää välttää lainanottoa.

Kaupan alalla on jo pitkään ollut itsepalvelukassoja. Pikaruokaravintoloissakin töitä on ulkoistettu entistä enemmän asiakkaille – ruuat tilataan näytöiltä, haetaan itse tiskiltä ja roskat korjataan pöydästä ja lajitellaan itse. Logistiikassa on automatisoituja varastoja. Millaisia muutoksia tekoäly palvelualoille tuo?

– Luulen, että se vaikuttaa erityisesti niin, että sillä kohdennetaan palveluita paremmin eri asiakasryhmille. Ehkä löydetään uusia markkinointitapoja ja osataan tunnistaa paremmin asiakkaiden tarpeita.

Ravintolatyöhön tekoäly voi tuoda jotakin reseptiikan kehittämiseen tai muihin taustalla oleviin prosesseihin. Pikaruokaloiden itsepalvelutrendiä lukuun ottamatta itse tarjoilutyö ei tule muuttumaan, Rönni-Sällinen uskoo.

– Henkilökohtaisen palvelun merkitys ei katoa mihinkään. Aika moni päinvastoin kaipaa henkilökohtaisuutta ja kohtaamista. Uskon, että sen merkitys korostuu entisestään kiireettömämmässä ja muissa palveluissa ruokailussa. Ihmistaitoja tarvitaan edelleen.